Unettomuus

Maailman terveysjärjestön WHO:n julkaiseman ICD-10 tautiluokituksen mukaan unihäiriöt luokitellaan seitsemään luokkaan, joiden taustalla voi olla elimellisiä tai ei-elimellisiä syitä. Nämä seitsemän luokkaa ovat seuraavat:

  1. Unettomuushäiriö
  2. Unenaikaiset hengityshäiriöt (esim. uniapnea)
  3. Keskushermostoperäinen poikkeava väsymys (esim. narkolepsia)
  4. Uni-valve-rytmin häiriöt (mm. viivästynyt tai aikaistunut unijakso)
  5. Unenaikaiset liikehäiriöt (esim. levottomat jalat)
  6. Unen erityishäiriöt (esim. parasomnia, kauhukohtaukset)
  7. Muut unihäiriöt ja muihin sairauksiin liittyvät unihäiriöt

Tässä tekstissä keskitytään nimenomaisesti ei-elimelliseen unettomuushäiriöön. Tämä ei-elimellisten unettomuushäiriöiden luokka jaetaan edelleen kolmeen alaluokkaan:

  1. tilapäinen unettomuus, jota ei varsinaisesti luokitella vielä unihäiriöksi
  2. lyhytkestoinen, 1-3 kk kestänyt unihäiriö
  3. pitkäkestoinen, yli kolme kuukautta kestänyt unettomuushäiriö.

Jotta lääketieteellisessä mielessä voitaisiin puhua unettomuushäiriöistä, on seuraavien kriteerien täytyttävä

  • Ilmenee nukahtamisvaikeus tai vaikeus pysyä unessa, tai nukkuminen ei virkistä.
  • Univaikeus ilmenee vähintään 3 kertaa viikossa vähintään kuukauden ajan.
  • Univaikeus aiheuttaa huolta tai vaikuttaa arkielämän toimiin.
  • Häiriötä ei aiheuta elimellinen, esimerkiksi neurologinen, syy tai sisätautiongelma, psyykkisiin toimintoihin vaikuttava lääkitys tai muu lääkitys

Unettomuuden yleisyys

Pitkäaikaisesta, yli kolme kuukautta kestäneestä unettomuudeesta kärsii Suomessa n. 12% aikuisväestöstä. Keskeisimmät riskitekijät unettomuuden taustalla perinnöllisten tekijöiden lisäksi liittyvät persoonallisuuteen, kokonaisvaltaiseen terveydentilaan, erilaisiin kemiallisiin vaikutusaineisiin, nukkumistottumuksiin sekä elämäntilanteeseen liittyviin tekijöihin. Unettomuuden ehkäisemisen ja hoidon näkökulmasta riskitekijöiden eliminoinnin lisäksi keskeistä on kokonaisvaltainen omasta hyvinvoinnista huolehtiminen.

Pitkäkestoisen unettomuuden haitallinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn

Unettomuuden käypä hoito-suosituksessa todetaan pitkäkestoisen unettomuuden vaikutusten olevan varsin aaja-alaisia. Kognitiivisten toimintojen heikkenemisen lisäksi unettomuudesta seuraava väsymys lisää merkittävästi onnettomuusriskiä, altistaa somaattisille sairauksille (mm. 2-tyypin diabetes, kohonnut verenpaine, infektiot ) päihteiden väärinkäytölle sekä depressiolle. Depression ja väsymyksen suhde on kuitenkin monen potilaan kohdalla kyseenalainen, sillä väsymyksen oireita, etenkin anhedoniaa (vaikeus kokea mielihyvää), tunnutaan usein terveydenhuollossa ylidiagnosoitavan masennukseksi, vaikka kyseessä on luonnollinen organismin itsesäätelymekanismi, jossa levon tarpeen noustessa ensisijaiseksi tarpeeksi ihminen menettää kyvyn innostua tai ainakin tämä kyky madaltuu merkittävästi. Unettomuudella on todettu olevan vaikutusta myös koettuun elämänlaatuun, sosiaalisiin suhteisiin ja äärimmillään unettomuus lisää myös itsemurhariskiä.

Unettomuuden psykologinen hoito

Unettomuuden hoidossa ei-lääkkeellisen hoidon tärkeys korostuu unilääkkeisiin liittyvien ongelmien, mm. unen laadun heikkenemisen ja lääkityksen haittavaikutusten vuoksi. Ei-lääkkellisen hoidon keskiössä ovat aiemmin mainittujen riskitekijöiden eliminoiminen, siis psykologisen ylivireyden torjuminen, nukkumistottumusten muokkaaminen, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen sekä psykoaktiivisten aineiden käytön, erityisesti alkoholin, hillitseminen.

Nukkumistottumukset

  1. Makuuhuoneen olosuhteet-Huomioi uniergonomia. Etenkin ikääntyneemmillä makuulla olo useita tunteja voi tuottaa jo kehoon erilaisia lihaskireys-, kipu- ja puutumistiloja, jotka puolestaan keskeyttävät unta. Tästä syystä tärkeää on valita etenkin omalle kehollesi sopivat tyynyt ja patjat.
  2. Laita kellot pois näkyvistä. Tyypillisesti unettomuudesta kärsivät henkilöt katsovat valvoessaan kelloa, josta seuraa ahdistusta, kun huomaa nukkumisajan hupenevan. Suurin osa unettomista hyötyy kellojen hävittämisestä näköpiiristä. Käännä siis herätyskellon kellotaulu vähintäänkin seinään päin, usein vielä parempi paikka on lattialla pois näköpiiristä kokonaan.
  3. Oikea lämpötila. Yleisesti ihminen nukkuu paremmin viileämmässä kuin lämpimässä. Mahdollisuuksien mukaan siis huolehdi makuuhuoneen viileydestä. Varmista myös, ettei peittosi ole liian kuuma ja tarvittaessa vaihda ohuempaan.
  4. Makuuhuone aivan pimeäksi. Valaistusolosuhteet vaikuttavat ihmisen vireystilaan niin, että pimeässä käpyrauhasessa erittyy melatoniini-hormonia, joka tekee olon väsyneeksi. Päinvastaisesti valoisassa tämä tuotanto on vähäisempää ja siten saattaa vaikuttaa unen syvyyteen. Tästä syystä unettomien ihmisten on tärkeää huomioida makuuhuoneen riittävä pimeys. Mahdollisuuksien mukaan käytä pimennysverhoja ja jos olet harkinnut viime aikoina remonttia, pohdi voisiko makuuhuoneesi olla jonkin muun värinen kuin valkoinen. Samasta syystä älypuhelimen, tietokoneen ja television katsomista suositellaan vältettäväksi ennen nukkumaan menoa näytön valaisuksen ajateltaessa mahdollisesti vaikuttavan melatoniinin tuotantoon.
  5. Vaimenna ympäristösi. Erilaiset äänet saattavat häiritä nukkujaa ja estää syvään uneen pääsyä. Temperamenttipiirteissämme, siis perinnöllisissä psykologisiksi katsottavissa ominausuuksissamme, kulkee muun muassa taipumus valppauteen. Toiset meistä ovat siis perimältään jo herkempiä reagoimaan ympäristön poikkeaviin ääniin ja siten myös altiita nukkumaan kevyemmin. Tärkeää on pyrkiä nukkumajärjestelyissä järjestämään mahdolisimman häiriötön ympäristö menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin. Tarvittaessa esim. korvatulpat voivat olla hyvä ratkaisu.
  6. Älä kuuntele kuorsausta. Monen uniongelmaisen taustalla on myös kumppani, jolla on äänekäs nukkumistyyli. He pakenevat kuorsausta puolessa välissä yötä usean tunnin jo valvottuaan sohvalle ja kiemurtelevat siellä lopun yötä paikat kolottaen. Siten useimmiten tilannetta helpottaa tosiasian hyväksyminen: kuorsaaja ei kuorsaa tahallaan eikä huonosti nukkuva tahallaan häiriinny kuorsauksesta, näin vain käy. Siksi usein paras vaihtoehto on järjestää mahdollisuuksien mukaan toiseen huoneeseen yhtä lailla kunnolliset nukkumisolosuhteet. Vaikka eri huoneissa nukkuminen on etenkin symbolisesti parisuhteelle iso asia, on jatkuva väsymys sitä yhtä lailla. Siksi on todennäköistä, että vaikka pariskunta ei jakaisi samaa sänkyä on rakkauselämäkin tyydyttävämpää molempien osapuolten ollessa virkeitä.
  7. Makuuhuone vain nukkumista varten. Unettomuuteen liittyy paljon ehdollistumista, siis muodostamme haluamattammekin eri asioiden välille herkästi mielleyhtymiä. Tästä syystä makuuhuone on tärkeää rauhoittaa vain nukkumiselle eikä siellä pitäisi muutoin viettää aikaa lainkaan. Tarkoituksena on edistää makuuhuoneen yhdistymistä mielessä rauhottumiselle ja levolle ja välttää sen yhdistymistä kiihtymykseen. Siirry siis lukemaan, katsomaan televisiota ja haaveilemaan toiseen huoneeseen. Sen verran tästä säännöstä saa poiketa, että seksin harrastaminen sängyssä olkoon luvallista myös unettomalle. Samasta syystä nouse pois sängystä, jos uni ei tule vartissa ja palaa sänkyyn uudelleen vasta väsyneenä. Ihmisen vireystila vaihtelee valveillakin1,5 h sykleissä ja siten jos satuit ohittamaan edellisen vireystilan laskun on yleensä viisainta tehdä jotakin rauhallista mukavaa, ja odottaa että uusi vireystilan lasku alkaa.

Sängyssä vietetty aika ja unitehokkuus

Unitehokkuus on käsite, jolla verrataan sängyssä vietetyn ajan ja nukkumisen välistä suhdetta. Tällöllöin nukuttu aika jaetaan sängyssäolon kokonasiajalla. Siis jos henkilö menee nukkumaan klo 23, nukahtaa 23.30 ja herää klo 7, on unitehokkuus nukuttu aika7,5 h/ sägyssäooajalla 8h=93,75%. Yleisesti ajatellaan, että tämän suhteen tulisi olla vähintään 80-90 %. Unitehon laskiessa alle 80 % on tällä taipumus ylläpitää unettomuutta sängyn ehdollistuessa ikäväksi valvomisen, piehtaroinnin ja pyörimisen paikaksi. Tästä syystä sängystä on suositeltavaa nousta ylös, jos uni ei tule n. 15-20 minuutissa. Samasta syystä sänkyyn mennään vasta väsyneenä.

Ruokailu

Vältä pääsääntöisesti raskaita aterioita useampi tunti ennen nukkumaanmenoa ja pyri syömään kevyt hiilihydraattipitoinen iltapala. Tämä nostaa sopivasti verensokeria ja siten rauhoittaa, kun taas raskas ateria usein alkaa estää unta. On kuitenkin tärkeää huomioida koko päivän ravinnonsaanti. On henkilöitä, jotka heräilevät kesken yön matala verensokerin vuoksi, siis nälkään. Siksi joskus, esimerkiksi työvuorojen vuoksi, illan ruokailut jäävät liian niukoiksi ja tällöin keho saattaakin toimia käänteisesti: hyvän unen takaa riittävä energiatankkaus. Unen hoidon kannalta siis ravintotilannekin on pohdittava yksilöllisen tilanteen mukaan.

Liikunta

Säännöllinen ja riittävän raskas liikunta on keskeisessä osassa unen huollossa. Syitä on monia. Ensinnäkin syväaaltouni on evolutiivisesti kehittynyt nimenomaisesti lihaksiston palautumiseen elämän siirryttyä vedestä maalle ja eliöiden kohdatessa painovoiman haasteet. Ihmistenkin unessa alkuyöstä painottuu kehon palautuminen ja loppuyötä kohden, kehon saatua leponsa, alkaa psykologinen palautuminen vahvistua. Maalla elävien lajien uni on siis kehittynyt suojaamaan etenkin fyysistä toipumista. Siten ilmeistä, että uni jää helposti huonolaatuiseksi jos riittävää fyysistä rasitusta ei synny.Toinen syy liikunnan keskeisyyteen unen huollossa löytyy ergonomiasta. Kuten aiemmin mainittiin, useimmille keski-ikäänkin ehtineille koko yön makaaminen käy hankalaksi erilaisten puutumisten ja kipujen vuoksi. Hyväkuntoinen keho puutuu ja kipuilee vähemmän ja siten unikin on parempilaatuista.Kolmannekseen unta saattaa estää psykologisista syistä johtuva ylivireys, siis etenkin pelko (ahdistus, huolet, murheet, märehtiminen) ja suuttumus. Myös innostuneisuus estää herkästi unta. Psykologisista syistä syntyvä ylivireys tarkoittaa aina käytännössä kehon toimintavalmiuden nousua, siis ylivireyttä. Mitä enemmän päivän aikana kehoa on väsytetty, sitä vähemmän se jaksaa tuottaa tätä vireystilan nousua nukkumaan mennessä. Siten päivällä tapahtunut riittävän väsyttävä liikunta estää psykologisista syistä kumpuavan ylivireyden nousua.Liikuntaakin on pääsääntöisesti hyvä yrittää välttää muutamia tunteja ennen nukkumaanmenoa. Kuitenkin, jos päivän ainoa liikuntamahdollisuus on esim. iltavuoron jälkeen lähellä nukkumaanmenoa, usein tällöinkin liikunta on kannattavaa. Tällöin unen saanti voi viivästyä kehon vielä palautuessa liikunnasta ja näin unitunnit saattavat jäädä vähäisemmiksi. Tällöinkin unen laatu on yleensä parempaa ja siten uni sekä palautuminen on vahvempaa kuin ilman liikuntaa.

Psykoaktiivisten aineiden välttäminen

  1. Kofeiini: Kuten kaikki tietävät, kofeiini piristää ja unettoman on syytä vältellä kofeiinipitoisia aineita. Paljonko varoaika tulisi olla riippuu lähteistä mutta usein jo sillalla mielii saada unta ei klo 14:n jälkeen suositella kofeiinipitoisia tuotteita. Huomaathan, että kahvin, teen sekä virvoitus- ja energiajuomien lisäksi myös suklaassa on kofeiinia. 100 g Fazerin sinisessä sitä on verrattain vähän, n. kymmenesosa kahvikupillisen kofeiinista (n. 5 mg) mutta tummempaa suklaa on, sitä enemmän siinä on kofeiinia. Eri lähteet vaikuttavat ilmoittavan jonkin verran eri pitoisuuksia mutta viitteellisesti voitaneen laskea, että 60 % tummaa suklaata sisältää kofeiinia n. 120 mg/100 g, joka vastaa aika lähelle suodatinkahvikupillisen kofeiinimäärää.
  2. Nikotiini vaikuttaa ihmisen kehossa monin tavoin. Koska nikotiini on ilmeinen stimulantti se piristää ja siten saattaa viivästyttää unen tuloa. .Samasta syystä myös unen laatu saattaa kärsiä. Tästä syystä nikotiinia olisi tarpeen välttää vähintään neljä tuntia ennen nukkumaan menoa.
  3. Alkoholi: Unettoman on syytä välttää alkoholia. Alkoholi estää melatoniinin tuotantoa, joka puolestaan on se hormoni, joka tuottaa väsymyksen tunteen ja myös syventää unta. Käytännössä siis alkoholin nauttiminen estää syvää unta jo muutamilla annoksilla, vaikka se aiheuttaakin samalla myös rentouden tunteen.
    Alkoholi vaikuttaa myös vasopressiini-hormoniin, joka on antidiureettinen hormoni. Käytännössä vasopressiini siis hidastaa virtsan tuotantoa. Näin ollen alkoholi jouduttaa virtsan tuotantoa aiheuttaen nukkujalle pissahätiä ja siten häiriten myös unta.

Kaamos

Evoluution myötä ihminen on sopeutunut toimimaan valoisissa olosuhteissa. Valverytmiämme säätelevät monet tekijät ja valaistus on yksi keskeinen näistä. Syksyllä ja talvella hämärän tultua käpyrauhanen alkaa erittää melatoniinia tehden olon väsyneeksi. Hämärän tullessa jo varhain emme kuitenkaan käy pimeän tultua unille (toisin kuin päiväntasaajan tuntumassa, jonne ihmislaji on syntynyt). Siten valvomisen jatkuessa melatoniinin erityskin laantuu myöhempää iltaan kohden tehden olon taas pirteämmäksi. Tämän seurauksena suurella osalla unirytmi myöhentyy pimeän aikaan, joka tietenkin lyhentää yöunta. Vastaavasti pimeään aikaan aamulla herättessä on edelleen pimeää eikä käpyrauhanen lakkaa erittämästä melatoniinia. Henkilö kokee oläonsa haluttomaksi ja väsyneeksi. Monesti kansanomaisesti tilaa kutsutaan kaamosmasennukseksi mutta tärkeää on erottaa varsinainen masennus pimeän vuodenajan aiheuttamasta väsymyksestä.Kaamoksen ja siitä seuraaviin univaikeuksiin hoitona on tehokkaimmin kirkasvalohoito aamuisin ennen klo 9:ää. Huomaa, että valon ääressä on oltava vähintään 30 min, jotta käpyrauhasen melatoniinituotanto lakkaa. Muutoin noudata valmistajan ohjeita. Säännöllinen kuntoliikunta tehostaa kirkasvalohoidon vaikutusta, ts. nostaa yleistä vireystilaa. Unirytmin tasaamiseksi myös melatoniinilääkitys voi olla avuksi, tiedustele asiaa farmaseutilta tai lääkäriltäsi.

Itsensä rauhoittaminen

Tehokkaaksi unen hoidon menetelmäksi on todettu erilaiset itsensä rauhoittamiseen liittyvät menetelmät, kuten rentoutusharjoittelu ja tietoisen läsnäolon eri sovellukset. Erilaisia rauhoittumisen menetelmiä löytynee satoja ja olennaista on, että henkilö itse kokee menetelmän mielekkääksi ja tuntee rauhoittuvansa sekä mieleltään että keholtaan. Yksi itsensä rauhoittamisen menetelmä, Schulzin mentelmään perustuva rentoutusohjelma, löytyy tältä sivustolta ”Rentoutus”-valikon alta. Muita maksuttomia menetelmiä löydät kirjastoista ja verkosta esim. Youtubesta hakusanoilla "rentoutus", "meditaatio" tai "tietoinen läsnäolo".

Jos haluat saada avun sekä stressiin ja unettomuuteen rentoutusharjoittelusta, on harjoittelun oltava säännöllistä. Suositus on vähintään kolmesti viikossa kolmen kuukauden ajan mutta ylikuntoon ei tässä harjoittelussa voi joutua, joten voit harjoitella rauhassa päivittäin. Rentoutuminen palvelee paitsi rauhoittumista myös sitä, että monesti rauhoittumisen vaikeudet liittyvät huoliin tai murheisiin, jotka tunkeutuvat nukkujan mieleen. Keskittyminen harjoitukseen sulkee pois ikävät asiat mielestä.

Unen uudelleen ajastaminen

Yleisimpiä uniongelmia on aamuöinen heräily. MIkäli henkilö herää ja nukahtaa pian uudelleen, on tämä seurausta unen luonnollisesta keventymisestä eikä siitä seuraa päiväväsymystä. Näin ollen tällainen aamuöinen heräily ei vaadi hoitotoimenpiteitä.

Mikäli heräily johtaa kuitenkin hereille jäämiseen, on useimmiten väsyttäminen paras keino puuttua ongelmaan. Useimmiten aamuöisestä heräilystä kärsivät pyrkivät aikaisin sänkyyn, jotta ehtisivät nukkua paljon vaikka uni ei tulisikaan. Käytännössä ongelman voittamiseksi on kuitenkin toimittava päin vastoin.

Käytännössä menettele seuraavasti. Tarkkaile, kuinka paljon tervettä unta riittää. Esimerkiksi jos menet nukkumaa klo 22, nukahdat n. 23 ja heräät 04.30, tulee tervettä unta viisi ja puoli tuntia. Laske nyt tämä viisi ja puoli tuntia taaksepäin siitä ajasta, jolloi sinun on aamulla herättävä. Jos vaikka heräisit klo 7, on tästä viisi ja puoli tuntia aiemmin klo 1.30. Tämä on uusi nukkumaanmenoaikasi. Jatka näin 1-2 viikkoa, jonka jäkeen voit aikaistaa 15-30 min. Pidä rytmi taas samana viikon tai pari ja aikaista jälleen, jos unta riittää edelleen heräämisaikaan asti.

Menetelmä kuulostaa radikaalilta ja sitä se onkin. Samaan aikaan se on erittäin tehokas. Jos lähdet tätä ohjetta toteuttamaan, tee se säntillisesti. Erityisen tärkeää on herätä aamulla aina samaan aikaan eikä sänkyyn mennä yhtää aikaisemmin kuin suunnitelma on. Ei vaikka kuinka väsyttäisi. Useimmat kohtaamani ihmiset kertovat valvomisen olevan jotakin kamalan ja helvetillisen välimaastosta. Monet eivät voi istua alas, koska nukahtaisivat, joku on alkanut auton pesuun puolen yön jälkeen. En ole tavannut ainoatakaan ihmistä, joka tämän kidutuksen jälkeen katuisi uudelleen ajastamiseen ryhtymistä, sillä useimmiten unet tasoittuvat viimeistään parissa kuukaudessa. Voi olla, että tällöin henkilö ei välttämättä nuku tunneissa niin paljon kuin toivoisi mutta päiväväsymys parantuneen unen laadun kautta on väistynyt.

Emotionaalinen ylivireys

Ihmisen tunnekokemukset (tunteet ja mielialat) koostuvat kahdesta osatekijästä. Toinen näistä on tunteen valenssi, eli sävy, siis se, kokeeko henkilö tämän tunteen tai mielialan miellyttävänä tai epämiellyttävänä. Toinen, unettomuuden kannalta keskeisempi osatekijä, on elimistön reaktio, siis kiihtyvätkö vai rauhoittuvatko elintoimintomme tietyn tunteen aikana.

Unta häiritsevät erityisesti ne tunnekokemukset, jotka kiihdyttävät elintoimintoja. Näitä kiihdyttäviä tunteita ja mielialoja ovat mm. innostus, ilo, ahdistuneisuus, viha, pelko, syyllisyys, häpeä jne. Vaikka suru lähtökohtaisesti kytkeytyy ennemmin aineenvaihdunnan laskuun liittyy siihenkin kiihdyttäviä vaiheita, jotka voivat estää unta.

Itsehoitona on todettu joidenkin hyötyvän nk. huolihetkestä. Tällöin henkilö tietoisesti varaa itselleen varhaisillasta hetken, jolloin hän pysähtyy ja käy mielessään tai kirjoittaen yksin ja/tai toisen henkilön kanssa läpi sinä päivänä huolestuttavat asiat. Aikaa voi varata vaikkapa puolesta tunnista tuntiin ja tämän jälkeen ao. asioita ei enää sinä päivänä mietitä. Etenkin kiireiset ihmiset, jotka eivät ehdi arjessaan muutoin riittävästi prosessoida kokemaansa, hyötyvät tästä toimintamallista.

Huolihetken lisäksi myös yllä kuvattu rentoutusharjoittelu on todettu hyödylliseksi. Valitettavasti usein on kuitenkin niin, että omat keinot eivät riitä huolestuneisuuden tai ahdistuneisuuden taltuttamiseen. Ahdistus voidaan nähdä epäluottamuksena omaan selviytymiskykyyn tai itsetukijärjestelmään tavalla tai toisella uhkaavaksi kuvitellussa tilanteessa. Kuvitelma tulevaisuuden huolestuttavasta tapahtumasta saa sympaattisen hermoston aktivoitumaan, josta seuraa kehon elintoimintojen kiihtyminen (mm. lihasjännitys, verenpaineen nousu, sykkeen ja hengityksen kiihtyminen, aistien valpastuminen, ruoansulatuksen hidastuminen kehon kohdistaessa aineenvaihduntaa liikkeesta vastaavaan lihaksistoon jne.). Jos tämä kehon kiihtymys, ts. toimintavalmiuden nousu, ei johda mielikuvaa riittävällä tavalla vastaavaan toimintaan, koetaan tämä energisoituminen ahdistuksena. On selvää, että tällainen kokemus johtaa unettomuuteen.

Epäluottamus omaan selviytymiskykyyn puolestaan juontuu usein joistakin sietokyvyn ylittänestä kokemuksista, joihin liittyviä tunteita ei syytä tai toisesta ole ollut mahdollista käydä riittävällä tavalla läpi. Näiden kokemusten muisteleminen herättää usein voimakkaita tunteita estäen unta. Lisäksi ao. kokemusten ollessa erittäi vaikeita syntyy pelko joutua vastaavan kaltaiseen tilanteeseen uudelleen, jolloin ahdistus alkaa herätä. Näiden kokemusten seurauksena henkilö on usein myös joutunut kaventamaan omaa olemassaoloaan tavalla tai toisella, esim. poistamalla itsestään aggression ja alkamalla ylimukautua ympäristön toiveisiin, jonka seurauksena epäluottamus omaan selviytymiskykyyn kasvaa. Mikäli unettoman taustalla on tällaisia kokemuksia eivätkä edellä kuvattujen muiden hoitomuotojen huolellinen noudattaminen johda unien korjautumiseen, jää harkittavaksi psykoterapeuttinen hoito näiden tunnekokemusten työstämiseksi ja psykologisen rauhan löytämiseksi.